In
EnglishPääasiallisesti 1950- ja 1960-luvulla vaikuttaneiden legendaaristen suomalaisten jazz-muusikoiden levytys
(MBA 003), 1999
Mukana ovat mm. Erik Lindström, Raimo Virtanen, Sven Nygård, Ronnie Kranck, Åke Forsell, Harry Aaltonen, Heikki Jäntti ja Erkki Seppä yhtyeineen. CD:llä on yhteensä 40 eri soittajaa.
Kuuntelusaatteeksi
Isäni Pentti "Pena" Lehtonen oli jazzfani, rumpali koko sielultaan, ja äitini Raija-Liisa Tuhka joi sunnuntaisin aamukahvia haikeasti svengaten. Lukemattomat kuullut tarinat ja ahkerasti luettu Jukka Haaviston jazzhistoriikki ovat luoneet minulle valtavan kiinnostuksen vanhempieni musiikkiin. Kerroin tästä kiinnostuksestani Jukalle, ja hän esitteli minut faijani soittokavereille. Oli valtava kokemus nähdä saman pöydän ääressä kaikkia niitä henkilöitä, joiden nimi oli vilahdellut keskusteluissa lapsuudestani lähtien. He tempaisivat minut joukkoonsa, ja sain kuulla uskomattomia kertomuksia suomalaisen jazzin vaiheista ja vähän muustakin. Useimmat näistä veteraaneista ovat halunneet säilyttää tuntuman jazziin soittamalla edelleen keikoilla eri kokoonpanoissa. Joidenkin epäillään jopa treenanneen!
Esitin heille pitkäaikaisen toiveeni saada tuottaa vanhojen konkareitten jazz-dokumentti ja tässä sitä nyt ollaan: nämä 50-luvun tähdet (40 soittajaa!) ovat tehneet paluun jazzjuurilleen ja purkittaneet levyllisen materiaalia muidenkin muisteltavaksi. Ja maisteltavaksi.
1950/60-luvun suuria helsinkiläisiä tanssiorkesterinimiä olivat mm Erik Lindström, Olli Häme, Ronnie Kranck, Jorma Weneskoski, Eljas Wieliczko, Onni Gideon, Jaakko Salo, Raimo Virtanen, Leo Lindblom, Ossi Runne, Olle Lindström, Heikki Malmberg, Göran Ödner, Erkki Melakoski, Rolf Kronqvist... Kaikki soittivat tanssimusiikkia laidasta laitaan, mutta sydän sykki jazzille. Juuri näistä bändeistä ovat kotoisin myös nyt kuultavat 40 pelimannia!
Pääkaupunkiseudun jazzmuusikoilla on yli 70 vuoden mittainen kokoontumisperinne, joka auttoi valtavasti tässä levyhankkeessa. Tapaamiset alkoivat jo Andania-laivan aikoihin 1926, jolloin muusikot kävivät kuuntelemassa laivan bändiä ravintola Opriksessa. Sodan jälkeen paikkana oli legendaarinen Aleksin Columbia, sitten jamisoittajien Mäyränkolo. Pitkän "kenraalipaussin" jälkeen perinne virkistyi, kun Olle Lindströmin tytär Karin alkoi pitää KAFFILA-nimistä kahvilaa vanhassa Citypasaasissa. Frega Jaakkola kutsui kaverit koolle, ja niin alkoi pieni paikka keskiviikkoisin täyttyä lähes seitsenkymppisistä soittajista, naurunrähähdyksistä ja kessunsavusta. Porukkaa alettiin kutsua "Kaffilajengiksi", ja nimi säilyi senkin jälkeen kun - Karinin lopetettua - siirryttiin ensin Kappeliin ja sitten nykyiseen Café Ursulaan Espalle.
Tahdon kiittää lämpimästi kaikkia tässä levyhankkeessa mukana olleita soittajia. Erityiset kiitokset Jukalle, joka järjesti hankkeen käyntiin sekä Erik Lindströmille, Raimo Virtaselle, Kaarlo Kaartiselle ja Jorma Lampulle tuesta ja neuvoista. ESEK saa kiitokset taloudellisesta tuesta, Martin Brushane erinomaisesta studiotyöstä ja Seija Luokkamäki visuaalisesta ulkoasusta.
Faijani sanoisi "Hyvä meininki!". Omistan tämän levyn hänelle.
jyri lehtonen
Levyn tuotto
Multibase Oy luovuttaa puolet tämän levyn tuotosta Kuusikotiin, rintama-veteraanien hyväksi. Kuusikoti on yksi monista Lions Club Hki/ Floorankentän avustuskohteista. Nyt, vuosituhannen vaihtuessa, klubimme haluaa erityisesti muistaa Kuusikodissa asuvia, isänmaamme ja itsenäisyytemme puolustajia. He ovat antaneet panoksensa meidän hyväksemme. Heitä saamme kiittää omasta tulevaisuudestamme.
jaakko koskinen lc helsinki/ floorankenttä